Tulossa 1.6. - 31.8.2023 AALLOILLA -monitaiteellinen näyttely Rauman merimuseon torniin yhteistyössä sanataiteilija NIna Rintalan ja äänitaiteilija Heikki Vastialan kanssa-
Rauman taidemuseossa SININEN-ryhmänäyttely 19.3. - 15.5. 2022
Yllä Taivaankannen merkit 2015,
|
Isokarhun hetki 2020
Portin salaisuus I, II
|
|
Oma hetki
Varaa itsellesi tai omalle ystävä / työ / polttari tms porukalle sopiva aika Omaan hetkeen,
Otapa rohkeasti yhteyttä 050-5494663 
|
|
|
Avoinna arkisin
keskiviikko 10 -17 lauantai 10 -14 , 
|
Vasemmalla Ratsu -19 Yllä Ilokatti -19
Alla Vaiston voima -19 
|
Ylläoleva teos: Täydessä kukassa 2018, keram+ kierrätysmetalli , oikealla yleisnäkymää galleriasta
|
|
Juhlatooli 2018
Kierrätysmetalli Tehty Rauman Taitelijaseuran TOOLI-kesänäyttelyyn Rauman taidemuseon tallirakennukseen. |
|
ALLA MENNEITÄ NÄYTTELYJÄ JA TAPAHTUMIA
Metsäpolulla-näyttely Rauman Taidemuseon piharakennuksessa
6.7.2017 - 10.9.2017.
|
KUVATAIDETTA JA RUNOUTTA YHDISTÄVÄ
ÄÄNI-TILATAIDENÄYTTELY Rauman taidemuseon piharakennuksessa Näyttelyn teokset pohjautuvat keramiikkataiteilija Kirsi Backmanin tulkintaan runoilija Nina Rintalan tuoreista proosateksteistä ja runoista, joiden keskiössä on metsä. Runoista on koostettu 25 minuutin ääni-installaatio, runot tallenteelle on lausunut Nina Rintala ja runojen ympärille sävelletystä äänimaailmasta vastaa Heikki Vastiala. Metsäpolulla –äänitilataidenäyttely tarjoaa katsojalle, kuuntelijalle, kokijalle moniaistillisen tilallisen kokemuksen, joka toteutetaan poikkitaiteellisena projektina lyriikkaa, äänimaailmaa, tilaa ja kuvataidetta hyödyntäen raumalaisten taiteilijoiden ja Rauman taidemuseon yhteistyön voimin. Näyttely on avoinna yleisölle 6. heinäkuuta lähtien syyskuun 10. päivään asti. Näyttelyyn pääsee tutustumaan aina museon ollessa auki, lisäksi piharakennuksen pleksioven läpi näyttely on näkyvillä ja kuuluvilla iltamyöhään, sillä runotallenne pyörii valaistussa näyttelytilassa aamusta iltakymmeneen. |
|
KASVIAKATEMIA 10.6. - 1.10.2017
Jokigallerian 10-vuotisjuhlanäyttely
|
"Jokigallerian perustamisesta tulee kuluneeksi tänä kesänä kymmenen vuotta. Näiden toimintavuosien aikana siellä on järjestetty 41 näyttelyä sekä lukuisia taide- ja kulttuuritapahtumia.
Näyttelyn nimi juontuu 80-luvun kesäpäivistä, jolloin istuimme Hamm’in talon puutarhassa omenapuiden alla; minä, Pirjo-täti ja Meri-mummo. Keskustelimme erityisesti kasveista, niiden nimistä ja tunnistamisesta, sekä kasvien hyöty- ja rohdoskäytöstä. Isoäitini kutsui näitä kokoontumisia nimellä “kolmen sukupolven tiedeakatemia”. Näyttelyn teemoina ovat kasvit ja paikallishistoria, ihmisen ja kasvein vuorovaikutus sekä miten tieto on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Viiden satakuntalaisten taiteilijan lisäksi oman puheenvuoronsa akatemiassa käyttävät kaksi muualla toimivaa taiteilijaa. Kaikkia kuitenkin yhdistää se, että he ovat aikoinaan pitäneet yksityisnäyttelyn Jokigalleriassa. Antoisia näyttelyhetkiä!" Kalle Hamm Kasviakatemia-näyttelyn kuraattori |
|
Näyttelyn taiteilijat:
Kirsi Backman
Backman lähestyy kasveja myyttien ja symbolien kautta. Euran viikinkihistoria johdatti taiteilijan perehtymään skandinaavisiin riimuihin, joihin liittyy myös kasviuskomuksia. Laguz-riimu liittyy lumpeeseen, Ehwaz tammeen ja Berkano koivuun. Myös Kalevalasta löytyy useita tarinoita, joissa kasvit esitetään aktiivisina ja merkityksellisinä toimijoina.
Pirjo Hamm-Hakamäki
Taiteilijan ollessa 7-vuotias hänen veljensä rakensi leikkimökin jokirantaan. Taiteilijan äiti puolestaan osoitti tyttärelleen kukkamaiden paikat ja opetti kasvien tunnistamista ja miten siemenet kylvetään ja kukkamaata hoidetaan. Kukkamaakartat ovat paluu siihen hetkeen, jolloin taiteilija löysi kasvun ihmeen ja maan uudistavan voiman.
Pentti Hakamäki
Hakamäki on kuvannut jo vuosikymmeniä Hamm’in talon pihapiiriä ja tarkkailut sen muutoksia. Hän on tallentanut erityisesti asumisen ja elämisen jälkiä, jotka ovat vaikuttaneet pihaympäristöön. Hänen kuvauskohteenaan ovat olleet niin puretut rakennukset kuin tilapäiset viritykset pyykkinaruista riippumattoihin.
Kalle Hamm & Dzamil Kamanger
Immigranttitarhassa kasvit toimivat maahanmuuttajien vertauskuvana. Se kertoo Hamm’in talon puutarhan kasvien alkuperästä ja kuinka ne ovat matkanneet Suomeen ja juurtuneet tänne. Teos on kuulunut Hamm’in talon puutarhaan jo kymmenen vuotta. Juhlavuoden kunniaksi teos päivitettiin, ja se sai samalla uuden nimen.
Marko Mertala
Mertala kerää teostensa materiaalit luonnosta. Kuolleet katajanrungot sekä puunjuuret muuttuvat perimän, omien juurien sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen vertauskuviksi. Mertalalle luonto on kaiken elämän perusta ja teoksissa käytetyt materiaalit ovat vain lainassa kunnes palautuvat takaisin luonnon kiertokulkuun; teosten hiilijalanjälki on minimoitu.
Jyri Pitkänen
Pitkänen löysi isänsä vanhan herbaarion, jossa oli satakunta huolellisesti prässättyä ja kartongille kiinnitettyä kasvia, kerätty pääasiassa 50–60-luvuilla ero puolilta Suomea. Taiteilija valokuvasi herbaarion, koska kasvit olivat jo pahasti haurastuneet. Valokuvasarja kertookin hienovaraisesti tiedon ja kokemuksen siirtymisestä sukupolvelta toiselle, sekä uusien muistojen syntymisestä.
Sanna Saarinen
Saarisen teoksissa ketjut, vuokakupit, propellit ja piikkilanka saavat uuden elämän. Materiaalien alkuperäinen käyttötarkoitus antaa teoksille uuden traagisen ulottuvuuden; ketju yhdistää ja kahlitsee, piikkejä löytyy niin ruusuista kuin piikkilangoistakin. Samalla taiteilijan tekemät kasviteokset rinnastuvat puutarhan eläviin kasveihin: jättipalsami, viiniköynnös ja auringonkukka.
Backman lähestyy kasveja myyttien ja symbolien kautta. Euran viikinkihistoria johdatti taiteilijan perehtymään skandinaavisiin riimuihin, joihin liittyy myös kasviuskomuksia. Laguz-riimu liittyy lumpeeseen, Ehwaz tammeen ja Berkano koivuun. Myös Kalevalasta löytyy useita tarinoita, joissa kasvit esitetään aktiivisina ja merkityksellisinä toimijoina.
Pirjo Hamm-Hakamäki
Taiteilijan ollessa 7-vuotias hänen veljensä rakensi leikkimökin jokirantaan. Taiteilijan äiti puolestaan osoitti tyttärelleen kukkamaiden paikat ja opetti kasvien tunnistamista ja miten siemenet kylvetään ja kukkamaata hoidetaan. Kukkamaakartat ovat paluu siihen hetkeen, jolloin taiteilija löysi kasvun ihmeen ja maan uudistavan voiman.
Pentti Hakamäki
Hakamäki on kuvannut jo vuosikymmeniä Hamm’in talon pihapiiriä ja tarkkailut sen muutoksia. Hän on tallentanut erityisesti asumisen ja elämisen jälkiä, jotka ovat vaikuttaneet pihaympäristöön. Hänen kuvauskohteenaan ovat olleet niin puretut rakennukset kuin tilapäiset viritykset pyykkinaruista riippumattoihin.
Kalle Hamm & Dzamil Kamanger
Immigranttitarhassa kasvit toimivat maahanmuuttajien vertauskuvana. Se kertoo Hamm’in talon puutarhan kasvien alkuperästä ja kuinka ne ovat matkanneet Suomeen ja juurtuneet tänne. Teos on kuulunut Hamm’in talon puutarhaan jo kymmenen vuotta. Juhlavuoden kunniaksi teos päivitettiin, ja se sai samalla uuden nimen.
Marko Mertala
Mertala kerää teostensa materiaalit luonnosta. Kuolleet katajanrungot sekä puunjuuret muuttuvat perimän, omien juurien sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen vertauskuviksi. Mertalalle luonto on kaiken elämän perusta ja teoksissa käytetyt materiaalit ovat vain lainassa kunnes palautuvat takaisin luonnon kiertokulkuun; teosten hiilijalanjälki on minimoitu.
Jyri Pitkänen
Pitkänen löysi isänsä vanhan herbaarion, jossa oli satakunta huolellisesti prässättyä ja kartongille kiinnitettyä kasvia, kerätty pääasiassa 50–60-luvuilla ero puolilta Suomea. Taiteilija valokuvasi herbaarion, koska kasvit olivat jo pahasti haurastuneet. Valokuvasarja kertookin hienovaraisesti tiedon ja kokemuksen siirtymisestä sukupolvelta toiselle, sekä uusien muistojen syntymisestä.
Sanna Saarinen
Saarisen teoksissa ketjut, vuokakupit, propellit ja piikkilanka saavat uuden elämän. Materiaalien alkuperäinen käyttötarkoitus antaa teoksille uuden traagisen ulottuvuuden; ketju yhdistää ja kahlitsee, piikkejä löytyy niin ruusuista kuin piikkilangoistakin. Samalla taiteilijan tekemät kasviteokset rinnastuvat puutarhan eläviin kasveihin: jättipalsami, viiniköynnös ja auringonkukka.